Yhdistys

Kansalaistoiminnan historiaa Karjalan Pyhäjärvellä

1950-luvulla Karjalan Pyhäjärvi eli melko normaalia karun järven olotilaa, näkösyvyydet hipoivat paikoin 10 metriä ja ylikin, rantakivet olivat puhtaan karkeita ja luodot näkyivät keltaisina kauas järvellä liikkuvan silmiin. Maamme eli kohoavan elintason kautta, peltoja raivattiin, väkilannoitteiden käyttö runsastui, soita ojitettiin, taajamien jätevedet johdettiin vesistöihin ja rannoille rakennettiin rantasaunoja, mökkejä ja paremmalle väelle ihan huviloita.

Muutosta ei voinut havaita heti. Ensimmäiset ihmettelijät olivat kalastajia, joiden pyydykset likaantuivat. Ei tämmöistä ennen ollut. Seuraavaksi kummasteltiin särkien määrän lisääntymistä. Puhuttiin ensin ja sitten kirjoitettiin lehtiin. Etsittiin syitä ja syyllisiä. Esille tulevia hankkeita alettiin epäillä ja vastustaa.

Ensimmäinen taisto käytiin kalankasvatusta vastaan 1970 -luvulla. Lupa myönnettiin vasta manttaalinmukaisen äänestyksen jälkeen, mutta ehdoksi pantiin veden laadun seuranta, jonka otti huolekseen PK:n  vesipiiri, joka hoiti vesiasioita ennen ympäristökeskusta ja oli osa valtakunnallista vesihallintoa. Viiden vuoden tuotannon jälkeen lupa-anomus tuli uudelleen esille ja kiista oli aiempaa rajumpi. Veden laatu oli heikentynyt, levämäärät runsastuneet ja särkikalat vallanneet asemia. Voimakkaasta vastustuksesta ja valituksista huolimatta vesioikeuden päätöksellä laitokselle vahvistettiin ensimmäinen virallinen  lupa vuonna 1984, joskin eräin rajoituksin. Seuraavasta luvasta Karjalan Pyhäjärvi ry. valitti aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, mutta lupa myönnettiin edelleen kuitenkin ehtoja selvästi tiukentaen alempiin päätöksiin verrattuna. Jonkinlainen torjuntavoitto kuitenkin saavutettiin.

Toinen uhka oli Kesälahden Juutinsuolle Vapon toimesta suunniteltu turpeennosto. Ojitusta ehdittiin tehdä liki kymmenen vuotta, ennen kuin kansalaisten ja ympäristöviranomaisten ankara vastustus tehosi ja hanke raukesi. Paljon oli jo tuhottu siihenastisilla toimilla, mutta suuremmalta vahingolta vältyttiin. Turvesuon innokkaimmat vastustajat kokoontuivat 1990-luvun alussa ja perustivat Karjalan Pyhäjärvi ry:n, sillä järven tila ei suinkaan ollut heikentynyt pelkästään Juutinsuon humuksista. Yhdistyksen tavoitteeksi asetettiin järven alkupäisen luonnontilan palauttaminen. Tavoitteessa riittää tekemistä vielä monelle sukupolvelle.

Yhdistysrekisteriin  Karjalan Pyhäjärvi ry merkittiin vuonna 1995.


Yhdistyksen sääntöihin kirjattiin seuraavat toimintamuodot:
    1. Tiedotus-, tutkimus- ja valistustoiminta.
    2. Kokouksien, kurssien, seminaarien ja talkootoimien järjestäminen.
    3. Karjalan Pyhäjärven edun valvominen viranomais- ja oikeuskäsittelyissä.
    4. Muun Karjalan Pyhäjärven eduksi koituvan  toiminnan harjoittaminen.

Alusta lähtien yhdistyksemme on toiminut kiinteässä yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kanssa. 1997 aloitettiin näkösyvyysmittaus yhdistyksen ja silloisen ympäristökeskuksen yhteisenä hankkeena 12 vapaaehtoisen mittaajan toimin. Osa mittaajista tekee havaintonsa ympäri vuoden ja osa sulan veden aikaan. Tulokset vaihtelevat eri mittauspisteillä, mutta  joiltakin mittaajilta on saatu täydellinen sarja toiminnan alusta lukien.

Yhdistys on toiminut sääntöjensä mukaan. Kaikkea suunniteltua on tehty vaihtelevalla menestyksellä. Olemme tiedottaneet ja valistaneet kirjoituksin, kuvin ja sanoin. Seminaareja, kokouksia ja talkoita on järjestetty vuosittain. Järven etua on ajettu kaikissa oikeusasteissa. Olemme tehneet koekalastuksen yhdessä Joensuun yliopiston kanssa kahtena kesänä ja ottaneet yliopistolle kasviplanktonnäytteet  yhtenä vuonna rajatulta alueelta Kesälahdella. Talkoilla on tehty myös  suojavyöhykekokeiluja energiapajuilla. Särkien tehopyyntiä harjoitettiin koemielessä verkoilla, katiskoilla ja paunetilla kolmena keväänä. Pyhäjärven vuosikymmenten takaista rapukantaa yritettiin elvyttää koealueella, mutta tulos oli heikko.

Pyhäjärven vesistön heikoin lenkki on vuosikymmenet ollut Ätäskö-järvi, jonka tila erityisesti heikkeni laajojen suo-ojitusten seurauksena. Ätäskön  rannat ovat myös tehokkaimmin olleet maanviljelyksessä ja pellot on laajoilla alueilla ulottuneet vesirajaan asti. Pääjärven rannat ovat enemmälti karuja, jyrkkiä ja kivikkoisia, eivätkä järven onneksi siten sovellu viljeltäviksi. Ankarat sinileväkukinnat herättivät lopulta rantojen asukkaat Ätäsköllä ja 1999 siellä kerättiin yli 400 nimeä adressiin, joka jätettiin viranomaisille.

Karjalan Pyhäjärvi ry päätti hallituksensa kokouksessa joulukuussa 1999 kutsua maakunnan päättäjät Ätäskö-seminaariin pohtimaan järven kunnostamista. Kokouksessa perustettiin Ätäskö-työryhmä, jonka toimesta laadittiin järven hoitosuunnitelma. Vuosien aikana on suunnitelman mukaan toteutettu valuma-alueen kunnostus Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen johdolla ja rahoituksella. Tärkeä rooli hankkeessa on ollut Kiteen maatalousopistolla, jonka oppilaat ja opettajat ovat osallistuneet tutkimukseen, suunnitteluun ja käytännön toteutukseen monin tavoin.  Toimilla on pyritty  ennallistamaan huonosti tuottavia suoalueita, palauttamaan purovesiä luonnontilaan, tekemään pintavalumakenttiä  ojiin ja rakentamaan selkeytysaltaita ja pohjapatoja estämään humuspäästöjä. Suojavyöhykkeitä tullaan myös istuttamaan valuma-alueelle.

Eräs alkuvuosien tavoitteista, lopettaa kalankasvatus Pyhäjärvellä, saatiin myös vuosituhannen  vaihteessa lopulliseen päätökseen, kun silloinen ympäristökeskus vuokrasi allasalueen ja  liitti sen ympäristöineen ennestään rauhoitettuun valkoselkätikkakoivikkoon Varmonniemessä. Edellisinä vuosina hiljalleen hiipunut kirjolohituotanto  oli selkeästi suoraan verrannollinen lähiympäristön vesien tilaan. Kun tuotanto kasvoi, levähaitat pahenivat ja päinvastoin.

Näkösyvyyshavainnot järvellä on suoritettu kahdesti kuukaudessa ohjelmallisesti  kuukauden alussa ja puolivälissä. Käytännössä on aina mitattu silloin, kun ajankohdan lähestyessä sattuu tyyni sää ja usein tuulisen havaintopäivän jälkeen sattuneena tyynenä päivänä vielä uusinta, sillä tuulisena päivänä havaintoa on vaikea tehdä veneen liikkuessa. Talvella mittaus on tehty 30cm x 30cm avannosta, joka kauden alussa on viehkalla merkitty. Mittaushetki  on pyritty ajoittamaan vuorokauden valoisimpaan hetkeen ja kaikkein kurjimmilla säillä on havaintopäivää siirretty seuraavaan otolliseen päivään. Mittausta helpottamaan on muutamille mittaajille hankittu yhdistyksen laskuun jääsaha helpottamaan avannon tekoa. Lisäksi yhdistys ylläpitää sinilevän tarkkailupistettä Sorvanniemessä.

Yhdistys päätti lähteä 50 % rahoitusosuudella toteuttamaan kosteikkoa Juurikankanavan ja Ätäskön väliin. Kosteikko toteutettiin kevättalvella 2014 ja se on toiminut erinomaisena ravinteiden ja kiintoaineksen pidättäjänä.

Yhdistys on pyrkinyt vaikuttamaan Pyhäjärven rantaosayleiskaavan laadintaan. Kiteen ja Kesälahden kuntien laatima rantaosayleiskaava kumottiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa  15.5.2013. Päätöksestä tuli vuosikirjapäätös, joka todennäköisesti toimii jatkossa ennakkopäätöksenä. Kaava palautettiin uudelleen valmisteluun. Kaavoitustyö on käynnistynyt uudelleen ja yhdistyksemme seuraa tilannetta.

Tulevien vuosien haasteena on erityisesti  järven ympäristön asujien aktivointi kaikenpuoliseen hoitotyöhön. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa kalastus, jolla osittain ammattilaisten toimesta, osittain harrastelijoiden toimin pyritään harventamaan liian suuria särki- ja ahvenkantoja. Kalastus on myös halvin ja tehokkain tapa poistaa järvestä haitallista fosforia.

Karjalan Pyhäjärvellä on toteutettu hoitokalastushankkeita. Tällä hetkellä hoitokalastusta jatketaan vapaaehtoisten voimin.

Uhkatekijänä on erityisesti vanhojen suo-ojien perkaus,  joka Uukuniemellä ehti pilata kaksi  erinomaista lahtea, ennen kuin yhdistyksemme paikallisten asukkaiden hälyttämänä sai aikaan hankkeen keskeyttämisen.

Teksti on pääosin yhdistyksemme pitkäaikaisen puheenjohtajan Jouko Turkan laatima. Jouko Turkka toimi Karjalan Pyhäjärvi ry:n puheenjohtajana vuosina 1995-2013.

Karjalan Pyhäjärvi ry kutsuu kaikki vesien ystävät mukaan omien rantojensa  suojeluun ympäri maatamme.